sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Lepopäivä

Tänään on ollut sellainen lepopäivä kuten sunnuntain kuuluukin olla. Ei menoa eikä pakkoa mihinkään. Kaksi laturetkeä olisi ollut valittavana, mutta skippasin ne. Tytär vailla Keskiselle, mutta skippasin senkin. Nukuin aamulla mitä nukutti ja sitten olin nojatuolikirkossa Kokkolan helluntaiseurakunnassa netin kautta. Jännästi siellä taas toistui kaksi asiaa mitä olin just aamusta tuumannut. Sattumaako? Tuskin!

Sen jälkeen soitin ystävälle, joka tuntuikin tarvitsevan minua. Kuuntelin huoliaan ja sanoin rakentavia sanoja, lähimmäisenrakkaudella. En tuominnut, vaan ohjasin parempaan. Kaikella voi myös nauraa, myös vaikeillakin asioilla. Mietin tuossa kirkonmenojen aikana, et miksi suomalainen itkee kirkossa, kun amerikkalainen tanssii, laulaa ja iloitsee??? Onko se opittu tapa? Kulttuuriero? Heimo- tai rotujuttu? Mun ymmärtääkseni uskon pitäisi olla iloinen ja vapauttava asia. Siis olemme vapaita!!!

Sain pitkästä aikaa jonkin käsityönkin valmiiksi. Näitä polvareita kokoa 38 olen todellakin tehnyt kuin Iisakin kirkkoa, myös reissuissa. Kirjavaa lankaa jäi vain kuvassa näkyvä kiehkura.

Seuraavassa kuvassa on uuden työn värimaailma. Näistä pitäisi syntyä rannekkeet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti