maanantai 5. maaliskuuta 2018

Suru

Sain viime torstaina tietää, että Poliisit-sarjasta lempiparini Pohjanmaan poliiseista oli Pasi yllättäin kuollut. Hän oli ikäiseni. Surin asiaa pari päivää ja lauantaina ilmoitus oli maakuntalehdessäkin.

En sitten arvannut miten läheltä suru itseäni koskettaa! Samana lauantaiaamuna sain viestin, että 87-vuotias isäni oli nukkunut pois! Hän asui reilu kaksi vuotta hoivakodissa. Hänellä oli muistisairautta, mutta läheisensä tunsi loppuun saakka. Sydänkohtaus armeliaasti vei kertalaakista. Hyvä niin. Äidin ja isän kuolemalle tuli väliä täsmälleen 1 v 10 kk. Molemmat kuoli 3. päivä. Onneksi kävin häntä katsomassa viikkoa ennen kuolemaa.

Kuvassa viimeinen isästä ottamani kuva joulukuulta, sekä saamiani surukukkia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti